A. Ihminen on sika, vai toisinpäin?

 "Eläinten Vallankumous" (Julkaistu 1945) on George Orwellin merkkiteos. Orwell heijastaa kirjassaan omia käsityksiään vallankumouksesta, sen seurauksista ja vallankäytöstä. Sanonta: "Vallankumous syö lapsensa" pukee tätä sosiaalisen kirjallisuuden mittapuuta kuin nakutettu.

      Kirjan tapahtumat sijoittuvat maatilalle, jossa suurta määrää eläimiä kohtelee kaltoin paha isäntä Jones. Isäntä unohtaa usein ruokkia eläimensä ja viettää iltansa baarissa. Eläimet alkavat vähitellen kyllästyä alituiseen nälkään ja huonoihin oloihin, mutta ovat epävarmoja siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Eräänä iltana kaikki eläimet kuitenkin kokoontuvat latoon pitämään salaista kokousta, jonka maatilan vanhin sika, Majuri, on päättänyt järjestää ennen kuolemaansa. Kokouksessa Majuri yllyttää muita eläimiä vallankumoukseen ja syöksemään Jonesin (tuon ihmisen joka ryövää kaiken mitä eläimet valmistavat, mutta ei mitään itse anna vastineeksi) vallasta ennen kuin kaikille eläimille käy niin kuin yleensä, eli joutuvat ihmisen ruuaksi. Jonesin valtakausi ei kokouksen jälkeen enää pitkää kestäkkään, ja muutaman päivän jälkeen kaikki eläimet yhteisvoimin hyökkäävät Jonesin ja hänen renkiensä kimppuun ja ajavat hänet pois maatilalta.

      Kuin jo etukäteen päätettynä siat ottavat eläintilalla heti alusta vallan. Tässä kohtaa lukijalla herää jo epäilyksiä, miten sikojen vallassa oleva maatila tulee pärjäämään. Miestähän yleensä verrataan sikaan. Sikoja pidetään kuitenkin koko maatilan fiksumpina eläiminä, joten minkäänlaista vastaanväittämistä vallanvaihdoksessa ei ole. Kaikki eläimet ajattelevat että onhan sikojen johtama maatila varmasti parempi ja tasa-arvoisempi kuin Jonesin johtama.

       Sikojen vallankäyttö on alussa hyvin kosmeettista ja maatila muuttuu kommunistiaatteiden mukaiseksi. Eläimet sopivat yhdessä maatilan uudeksi nimeksi "Eläintila", jossa säännöistä päätetään yhdessä, kaikki saavat niin paljon rehua kuin maha vetää ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Ajan kuluessa sioille alkaa kuitenkin kasaantua älykkyytensä takia lisäoikeuksia. Koska Eläintilan taloudellinen hoito on kokonaan sikojen hoidossa, kaikki omenapuun omenat täytyy antaa sioille. Omenathan ovat terveellisiä ja tekevät hyvää SIKOJEN aivoille. Muut eläimet ovat aluksi hieman ymmällään tästä, mutta siat keksivätkin esittää omat päätöksensä aina tietystä näkökulmasta. Jos omenoita ei annettaisi sioille, eivätkä siat onnistuisi järjestelemään tilalla tapahtuvia toimia, Joneshan voisi tulla takaisin! Tässä valossa esitettäessä kaikki eläimet ilomielin suostuvat antamaan omenansa sioille. Eihän nyt sikojen johtama tila missään nimessä voi olla niin paha kuin Jonesin johtama!

       Siat ajavat Eläintilaa vahvasti eteenpäin ja muut eläimet joutuvat auttamatta sikojen vallankäytön alaisiksi. Muiden eläinten tehtäväksi jääkin toteuttaa kaikki mitä siat käskevät. Sijoillakin on erimielisyyksiä, varsinkin kahden erityisen fiksun sian, Napoleonin ja Lumipallon välillä. Lumipallo suunnittelee kaiken maatilan ja eläinten hyväksi ja kaikki huomioiden, mutta Napoleon vain tyrmää jokaisen Lumipallon esittämän idean haukkuen sitä typeräksi. Lopulta Napoleon hankkiutuu Lumipallosta eroon lopullisesti Jonesin lähdön jälkeen jääneiden koiranpentujen avulla. Jonesin lähtiessä koirat olivat vain pentuja, mutta muutaman vuoden jälkeen Napoleonin 8 koiranpentua ovat kasvaneet suuriksi, vihaisiksi ja ilkeiksi koiriksi. Napoleon usuttaa koirat Lumipallon kimppuun, jotka ajavat Lumipallon kauas pois Eläintilalta.

      Napoleonin vallankaappauksen jälkeen sioille alkaa tulemaan valtavasti etuoikeuksia. Ennen Lumipallon lähtöä oli sovittu, ettei mikään eläin astu Jonesin vanhaan taloon sorkallakaan, mutta Napoleon julistaa Jonesin vanhan talon sikojen omaksi taloksi. Pitäähän sikojen saada nukkua pehmeissä sängyissä jotta niiden aivot saavat tarpeeksi hyvin unta ja lepoa. Aina sunnuntaisin järjestetyt eläinkokoukset lopetetaan myös, ja kaikkea Eläintilalla tapahtuvaa hallitseekin nyt sikojen oma komitea. Vallankumouksen ihanteellinen kommunistinen eläintila muuttuukin Napoleonin diktatuurilla toimivaksi sikojen ihannevaltioksi.

      Siat alkavat levittämään omaa propagandaansa Lumipallosta. He väittävät että Lumipallo oli kokoajan muka liitossa Jonesin kanssa. Tällä Napoleon perustelee Lumipallon karkoitusta ja kysyy eläimiltä:"Ettehän te halua Jonesia takaisin?". Kaikki eläimet ovat taas yhtä mieltä siitä että Jonesia ei haluta takaisin, sillä EIHÄN MIKÄÄN VOI OLLA NIIN PAHA KUIN JONESIN JOHTAMA ELÄINTILA!

      Fiksujen sikojen nauttiessa Jonesin talon lämmöstä ja kaikesta kesällä kerätystä ruuasta, muut Eläintilan eläimet asuvat kylmissä, olkisänkyisissä navetoissa, ja tyytyvät Napoleonin säätämiin pieniin ruoka-annoksiin ja raatavat Lumipall...siis Napoleonin kehittelemän tuulimyllyn rakentamisessa kuin orjat. Ylpeinä eläimet ajattelevat olevansa vapaita Jonesin ilkivallasta ja vallankumouksen loistavan. Tai, niin ne ainakin luulevat.

       Vuosia kuluu, ja sikojen yletön valta vain kasvaa. Sikojen valta perustuu toisten eläinten tuottojen varastamiseen, ja niiden omaksi hyväksi käyttämiseen, juuri siihen mikä oli Jonesinkin käytäntö. Siat myyvät kanojen munia muille farmeille, ja hankkivat itselleen olutta, tuulimyllyn osia ja vaatteita. Lopulta muut eläimet alkavat epäilemään että kaikki ei ehkä olekkaan tasa-arvossa. Viimoinen pisara on kun muut eläimet näkevät kaikkien sikojen kävelevän kahdella jalalla, ihmisten vaatteet päällä.

      Pari päivää myöhemmin naapurifarmien omistajat tulevat vierailulle Eläintilalle, ja muut eläimet alkavat ihmetellä samana yönä Jonesin talosta kuuluvaa mekkalaa. eläimet kurkistavat ja näkevät siat samasaa pöydässä ihmisten kanssa ylistämässä Eläintilaa ja sitä kuria ja työvoimaa, mikä siellä on saatu aikaan. Eläimet katsovat vähänaikaa pöyristynein silmin tapahtuvaa, eivätkä enää osaa erottaa, kumpi on sika ja kumpi ihminen.

      Vallankumouksen myötä eläimet luulivat olojen parantuvan ja tasa-arvon kukoistavan. Sikojen propagandan kautta niin ne luulivatkin tapahtuneen, vaikka eläimet elivätkin loppujen lopuksi vielä kurjemmissa oloissa kuin Jonesin aikana. Kirja onnistuu kuvaamaan vallankumousta eläinten silmistä aluksi jotenkin humoristisesti tuntuvalla tavalla, mutta loppujen lopuksi se onnistuu paljastamaan vallankumouksen pimeät puolet. Kirja herättää mielipiteitä, onko ihmisten ainoa tavoite koittaa vain hallita maailmaa tai elää siinä jonkun muun hallitsemana ja luulla, että kaikki on hyvin. Suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat kiinnostuneet ajatuksia herättävästä ja erilaisen eläinsadun kertovasta kirjasta. Kirjasta on tehty myös piirroselokuva, joka sekin on katsomisen arvoinen.
Kirjan opetukseksi voisi muotoilla :
kun kaikilla on päätösvaltaa, jotkut voivat helposti omaksua sitä enemmän kuin toiset.