C. Vanhusten piirteet ja käytös (Jaakko ja Eero)

Tuomas Kyrön "Mielensä pahoittaja"- kirjan kappale "Vaniljaeskimo" kuvaa vanhuksia hieman negatiivisessa valossa. Tekstissä esiintyvä vanhus valittaa kaikesta ja lukijalle mielletään että vanhukset yleisesti ovat kärttyisiä ja kiukkuisia. Kirjassa esiintyvä vanhus on selkeän stereotyyppinen hahmo. Vanhus lääkärissä käydessään ei suostu edes puhumaan omasta mielestään hölmölle lääkärille. Hän ajattelee päässään kuinka ajat ovat muuttuneet hänen nuoruusvuosistaan ja voivottelee lääkärin käytöstä. Vanhukset yleisesti ottaen valittavat monista asioista, eivätkä ole tyytyväisiä oikein mihinkään.
Vanhemmalla iällä ihmisen havainnointikyky ja näkö heikkenee ja autokolarien mahdollisuus suurenee. Tarinan vanhus meneekin taksilla, koska pelkää joutuvansa peltikolareihin ja sen seurauksena täyttelemään monimutkaisia vakuutuspapereita.

Vanhukset ovat stereotyyppisesti pihejä. Vanhus miettii kuumeisesti ostaisiko kalliin pari euroa maksavan eskimon. Maksaessa eskimon, vanhukselta meinaa tipahtaa rahat kädestä, niin kuin kaupan kassoilla joskus tuppaa tapahtumaan. Vanhempana monilla vanhuksilla voi olla vaikeampaa hallita omia käden liikkeitään.

Vanhemmat ihmiset saattavat myös suhtautua ennakkoluuloisesti ulkomaalaisiin ihmisiin. Ulkomaalainen jäätelönmyyjä ei osaa ruotsia, johon vanhus ei vastaa mitään ja kehottaa opiskelemaan ruotsia ja lähtemään sinne lääkäriksi.

Tekstissä on monia stereotyyppisiä piirteitä vanhuksista, ja osa niistä osuu naulan kantaan.

Mielipideteksti: Nykynuoret

Nykynuoret from the ghetto

Nykynuorisolle on tapahtunut jotain. Viime viikolla pyöräilin kotiinpäin koulusta kun vastaani tuli viitosluokkalainen. Hän oli ruumiinrakenteeltaan pullea, hänellä oli päällään ylisuuri xxxl huppari, lippalakki joka osoitti suoraan ylöspäin ja lökäpöksyhousut jotka roikkuivat niin että näytti että housuihin olisi päässyt jotain ylimääräistä. Huomattuaan minut tämä viitosluokkalainen ryhdisti hartioitaan, otti leveämmän asennon ja jatkoi kävelyään minua kohti. Ohittaessani hänet viitosluokkalainen vielä mulkaisi minua kuin yrittäen näyttää joltakin uhkaavalta. Pyöräilin hänen ohitse ja repesin nauruun. Mitä ihmettä nykynuorisolle on tapahtunut?

Ja se oli vain yksi niistä tapauksista jolloin olen altistunut tälle niin sanotulle jonne- kulttuurille. Jonneksi kutsutaan noin neljänneltä luokalta kahdeksannelle sijoittuvia nuoria. Jonnelle ominaista on naurettavan ylisuuret ja löysät vaatteet, tasainen lippis ja he juovat energiajuomia (josta johtuen jonnet ovat ylipainoisia) näyttääkseen kaikille kuinka pahapeppuja he ovat. He huutavat opettajille, kiusaavat muita hyviä oppilaita ja laiminlyövät oman opiskelunsa. Olen itse saanut jo mittani täyteen jonneista meidän koulussa. kun menen ruokalaan, kävelen mediateekin ohi missä jonnet uhittelevat opettajille pitämällä hattunsa päässä ja huutamalla. Eikö näille jonneille rakentaa vaikka oman koulunsa missä voivat litkiä juomiaan ja hyppiä seinille?

Kuten Susanna Kauppikin omassa "Harrastaa, ei harrasta" tekstissään tiedottaa, nuorisolle ei ole tarpeeksi virikkeitä. Kaikki harrastukset menevät kuin kuumille kiville ja ne nuoret jotka jäävät ilman paikkoja alkavat pyöriä kauppojen kulmilla riehuen ja ilkivaltaa tehden. Kouluissakin voisi järjestää illemmalla jotain aktiviteetteja. Ja nuorison riehuminenhan johtuu levottomuudesta ja energiajuomista niin eikö liikuntatuntien määrää voisi kouluissa lisätä? yksi tunti liikuntaa ei ole tarpeeksi, kolmesti viikossa olisi parempi.
Jos mikään ei muutu niin kohta Lauritsalan kaupat tulvivat jonneista.

Tuossa linkki Kaupin "Harrastaa, ei harrastaa" kirjoitukseen

http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2012/08/20/Harrastaa%2C+ei+harrasta/2012113948464/67

A. Leena Kroh: Ihmisten vaatteissa

 Emil jatkoi miehen tuijottamista. Kohta mies huomasi Emilin pyöreiden silmien kohdistuneen häneen päin.
- Tiedätkö että on epäkohteliasta tuijottaa, mies sanoi.
Emil kiinnitti katseensa miehen kädessä pitämään lehteen.
-Kappas, sehän on nurinkurin, mies sanoi hätäisesti ja käänti lehtensä yrittäen nauraa luontevasti.
Emil ihmetteli miehen käyttäytymistä, mutta huomatessaan ruoan saapuneen alkoi hän tuijottaa keittoa. Keitossa lillui pari kohmeista jauhelihamöykkyä ja se haisi äidin pesulan likapyykille. Keittolautanen ei myöskään vaikuttanut kovin puhtaalta sillä keitossa lillui myös edellisen päivän makarooneja, joka kyllä sopi Emilille vallan mainiosti.
 Emilin syödessä keittoaan sanomalehteä lukenut mies alkoi käyttäytyä vielä oudommin. Mies vilkuili kelloaan jatkuvasti ja mutisi jotain itsekseen. Yhtäkkiä mies kurkotti takkiinsa ja veti esiin vasaran. Emil tuijotti miestä joka suuntasi keittiöön.
-Onpa hyvin pukeutunut seppä, Emil mietti.

B. Lappeenranta, Ilmarisenkatu, heinäkuu, kebab, Angela Gossow ja karhu

 

Oli kuuma heinäkuun yö Lappeenrannassa. Nuori mies nimeltä Pena istui yksin omassa asunnossaan. Hän oli taas herännyt keskellä yötä eikä enää saanut unta. Pena alkoi miettiä, miten hän viettäisi tämän unettoman yön. Hän asui Ilmarisenkadulla, ja siellä ei koskaan tapahtunut mitään. Suurimmaksi osaksi siellä asui vain mummoja. Penan mietittyä tovi, hän huomasi olevansa hyvin nälkäinen, ja päätti lähteä Iskender- kebab ravintolaan.

Penan luota ei ollut pitkä matka Iskenderiin. Penä käveli reipasta tahtia koska yö tuntui jokseenkin häiritsevältä. Yleensä kesäyönä häntä vastaan tuli ainakin muutama koirantaluttaja, mutta nyt yö oli hiljainen kuin järvi tuulettomana yönä.
Pena näki jo Iskenderin valot kaukaisuudessa. Hän päätti pysähtyä hetkeksi ja sytyttää tupakan, vaikka hiljainen pelotti häntä. Yhtäkkiä Pena alkoi kuulla läheisestä metsästä murinaa. Pena säikähti ja melkein nielaisi tupakkansa. Pena mietti, oliko lähiöön tullut karhu. Kohta hän huomasi kuitenkin että se oli hänen hyvä ystävänsä Angela Gossow, Arch Enemyn vokalisti. Pena tervehti Angelaa joka harjoitteli lauluansa puskissa, jossa hän aina sai parhaat inspiraationsa. Pena helpottui ja jatkoi matkaansa Iskenderiin...

ÄI 11.2:
Miksi valitsin tämän kurssin?

Valitsin tämän äidinkielen kurssin koska se ensinnäkin sisältää paljon kirjoittamista. Nautin kovasti kirjoittamisesta, varsinkin jos saan itse valita aiheeni, kuten vaikka arvostelussa tai mielipidekirjoituksessa. Ajattelin myös että tästä kurssista tulee varmasti olemaan hyötyä ylioppilaskirjoituksissa. En ole saanut oikein hyviä arvosanoja äidinkielen kursseilla kirjoitetuista aineista ja toivon että tämä parantaa kirjoitustaitojani.

Hyvästä kirjoitustaidosta on mielestäni aina hyötyä. Työelämässä tulee aina vastaan jonkinlaisia kirjoitustehtäviä tai puheen laatimisia missä pitää osata kirjoittaa sujuvaa tekstiä.

Itseäni pidän ihan hyvänä kirjoittajana. En ole kovin hyvä kirjoittamaan, jos minua käsketään kertoa jostain tietystä aiheesta, mutta jos saan itse luoda aiheeni osaan kirjoittaa hyvää tekstiä. En ole myöskään kovin hyvin perillä millä tietyllä tavalla esseeseen tai tekstitaitovastaukseen pitäisi vastata. Tämän kurssin pitäisi kuitenkin auttaa asiaa.

Suurin osa kirjoittamisestani liittyy aina koulutehtäviin. Kirjoitan kuitenkin myös välillä internetissä keskustelupalstoille kysymyksiä tai facebookissa kavereille.

Tässä vielä arvostelu Burzum- nimisen artistin albumista Hvis Lyset Tar Oss. kuuntelen itse kyseistä artistia, ja arvostelija tietää mistä puhuu.

http://metalpit.blackmetal.fi/2011/11/kuukauden-levy-burzum-hvis-lyset-tar-oss/