C. Vanhusten piirteet ja käytös (Jaakko ja Eero)

Tuomas Kyrön "Mielensä pahoittaja"- kirjan kappale "Vaniljaeskimo" kuvaa vanhuksia hieman negatiivisessa valossa. Tekstissä esiintyvä vanhus valittaa kaikesta ja lukijalle mielletään että vanhukset yleisesti ovat kärttyisiä ja kiukkuisia. Kirjassa esiintyvä vanhus on selkeän stereotyyppinen hahmo. Vanhus lääkärissä käydessään ei suostu edes puhumaan omasta mielestään hölmölle lääkärille. Hän ajattelee päässään kuinka ajat ovat muuttuneet hänen nuoruusvuosistaan ja voivottelee lääkärin käytöstä. Vanhukset yleisesti ottaen valittavat monista asioista, eivätkä ole tyytyväisiä oikein mihinkään.
Vanhemmalla iällä ihmisen havainnointikyky ja näkö heikkenee ja autokolarien mahdollisuus suurenee. Tarinan vanhus meneekin taksilla, koska pelkää joutuvansa peltikolareihin ja sen seurauksena täyttelemään monimutkaisia vakuutuspapereita.

Vanhukset ovat stereotyyppisesti pihejä. Vanhus miettii kuumeisesti ostaisiko kalliin pari euroa maksavan eskimon. Maksaessa eskimon, vanhukselta meinaa tipahtaa rahat kädestä, niin kuin kaupan kassoilla joskus tuppaa tapahtumaan. Vanhempana monilla vanhuksilla voi olla vaikeampaa hallita omia käden liikkeitään.

Vanhemmat ihmiset saattavat myös suhtautua ennakkoluuloisesti ulkomaalaisiin ihmisiin. Ulkomaalainen jäätelönmyyjä ei osaa ruotsia, johon vanhus ei vastaa mitään ja kehottaa opiskelemaan ruotsia ja lähtemään sinne lääkäriksi.

Tekstissä on monia stereotyyppisiä piirteitä vanhuksista, ja osa niistä osuu naulan kantaan.