Novelli: Synkkä ja muutenkin aika sateinen yö

Oli synkkä, pimeä, pelottava, kylmä ja sateinen yö. Sellainen yö jolloin kukaan ei lähde omasta kotoaan, koska on kylmä, on niin pirun huono keli, ja "Suomen selviytyjät" tulee parahinta aikaa televisiosta. Oli siis kaiken kaikkiaan karmiva, kolkko, jännittävä, hiljainen ja erittäin häiritsevä yö. Kaupungin kadut olivat pimeät, märät, liukkaat ja aavemaiset. Niin aavemaiset että jos olisi itse katua pitkin kävelemässä, tuntisi varmaan kuolleiden kuiskaukset omassa korvassaan.  Niin aavemaiset, että jos joku ihminen tulisi vastaan, pelästyisi yhtä paljon kuin löytäessään omasta komerostaan viikinkejä. Kadutkin olivat siis kohtuullisen synkät sinä iltana.

Mutta huolimatta siitä, että yö oli karmiva, kuristava, epämukava ja vetinen ja että kadut olivat kolkot, autiot, humisevat ja pelottavat, yksi mieshenkilö tepasteli kaupungin "tiedätte-varmaan-jo-millaisia-katuja" pitkin. Hän näytti masentuneelta, alakuloiselta, elämänhaluttomalta ja kärsivältä. Mies näytti siltä kuin olisi halvaantunut kesken armeijan yhteismarssin ja joka ikinen varusmies olisi kävellyt hänen ylitseen. Niin masentuneelta hän näytti, että voisi jopa luulla kaikkien hänen läheistensä räjähtäneen traagisessa soutuveneonnettomuudessa.

Miehen kasvoilla paistoi epätoivo, kurjuus ja suru. Hän astui vanhoilla, raihnaisilla kengillään sisään R-kioskiin ja tuli takaisin valkoinen, hieman punaista väriä omaava lehmien kuvilla varustettu maitotölkki kädessään. Mies käveli maitotölkki kädessään kohti viereisellä kadulla olevaa korkeaa, rappeutunutta ja harmahtavaa kerrostaloa kohti. Hän hiipi kolmanteen kerrokseen varovasti, hiljaa ja mahdollisimman ääneti. Hän avasi kolmannen kerroksen kolmannen asunnon oikealla ja meni sisään. Siellä häntä odotti näky, joka karmaisi häntä enemmän kuin alligaattoreiden syödyksi tuleminen. Niin karmaiseva tuo näky oli, että pakkotyöt Siperiassakin kuulostivat kahden viikon unelmalomalta. Niin sanoin kuvailemattoman mieltä hermostuttava tuo näkymä hänen edessään oli, että mikään näistä sanelemistani kuvauksista ei sen järkytyksen tunnetta voi kuvata minkä mies tunsi sisällään nähdessään keittiöön.

Kahvi oli loppu.